PART 2: Laying underneath the palm trees

GOING DOWN TO SAN DIEGO

11/7 Ei sitä aina muista kirjoittaa. Eilen suuren suuri sänky houkutteli enemmän kuin päiväkirjan kirjoittaminen. Mutta siis, eilen vein Jennyn ja Evan Coastal Trailille Tyynimeren rannalle. Mile Rock Beach pitää yhä ykköspaikkaa Friscon nähtävyyksien top-listalla.

Iltapäivästä matkasimme Suntrek-tourin aloituspaikalle lentokentän liepeille ja mikäs siellä odottikaan – suuren suuri huone jättisängyllä ja -vessalla varustettuna! Kokonaan minun! Öitä vaan ja aamulla tapaamaan reissutoverit. Vaikuttaa hyvältä..

12/7 No nyt on ensimmäinen leiriyö takana ja ihan hyvä fiilis, mitä nyt tuntuu, että vaatteet loppuu varmasti kesken, jos ei ole mahdollisuutta pyykkäämään päästä.

Eilen aloitimme reissun siis San Franciscosta ja pienen Pier 39:lla pyörimisen jälkeen suuntasimme pakun nokkamme kohti Santa Cruzia. Pysähdyksineen päivineen ajourakka ei kestänyt paljoa paria tuntia kauempaa. Santa Cruzissa kävelimme hetken noin satavuotiaalla boardwalkilla sekä rannalla. Oli huvipuistolaitteita ja ruokakojuja. Tuli mieleen Ocean City. Rento rantakaupunki.

Lyhyen tutustumisen jälkeen ajoimme ensimmäiselle leirintäalueelle. Tavaroiden purkamista ja telttojen pystyttämistä. Jaan teltan tällä reissulla aupparikoululta tutun Kiran kanssa. Ihana tyttö. Kaasuliedellä valmistetun burrito-illallisen jälkeen oli vuorossa tiskit, satunnaista juttelua ja lämmin suihku. Mitä luksusta! Aamu vähän venähti 7am herätyksestä huolimatta, mutta istuimme autossa vain 20 minuuttia myöhässä. Nyt rullataan valtatie ykköstä ja radiossa raikaa Sweet Home Alabama. Mikä fiilis.

Ja jatketaanpa tätä kirjoittamista nyt kun aikaa on. Unohdin varmaan mainita, että kolmentoista hengen ryhmästämme kymmenen on saksalaisia (plus hollantilainen, ranskalainen ja minä suomalainen). Siinä syy miksi nytkin uppoudun tutun ja turvallisen Rasmuksen Inton siivin omaan maailmaani. Vähän ärsyttää, mutta no can do. Yritin jo.

Täytyy sanoa, että valtatie 1 on varmasti kaunein lajissaan. Valtatie kulkee aivan Tyynimeren rantaa pitkin mutkitellen vuoristossa. Monen tunnin aikanakaan maisemasta ei vain saanut tarpeekseen. Mitään läheskään sellaista en ole nähnyt kuin Irlannin Cliffs Of Mohereilla, mutta sekään ei ole mitään verrattuna tähän. Niin kaunista, suurta ja vaikuttavaa. Suomenkieliset adjektiivit eivät tunnu riittävän kuvaamaan enää mitään. Ei kyllä englanninkaan.

Nyt olemme sitten valtatie sataykköstä paahtamassa parsakaaliniittylaaksossa ja noin tunnin päässä seuraavasta etapista Santa Barbarasta. Teimme muuten pysähdyksen Madonna Inn nimisessä paikassa. Sen sisustus oli kuin satumaailmasta. Jopa kahvisokerikin oli pinkkiä. Ja miesten pisuaarien virkaa toimittivat viemäriaukot lattiassa (jeah, Becca knows the restrooms). Mutta siis – erittäin sokerinen paikka kahviloineen päivineen. Pysähdyksiä teimme päivän aikana myös Montereyssa ja jättihylkeiden luona, lukuisia valokuvastoppeja unohtamatta. The Rasmus – Used to feel before. Yay.

14/7 Santa Barbaraan tehtiin aikamoisen nopea visiitti. Iltapäivällä kävelimme pääkatua pitkin lähinnä postikortit mielessä. Leirintään saavuimme kun oli jo aivan pimeää. Oli melkoisen mielenkiintoista kokata illallinen ja pystyttää teltat pimeässä. Puhumattakaan yllä raivoavasta tuulesta. Selviydyimme kuitenkin ja vietimme laatuaikaa katsellen tuhansia tähti (ja suklaapatukoita – milky way – check the dictionary!). Meillä on aivan ihana ryhmä. Olen saanut nauraa enemmän kuin aikoihin. Tulee olemaan haikeat jäähyväiset Vegasissa, sen tuntee jo nyt.

Kuitenkin, selviydyimme erittäin tuulisesta yöstä melko hyvin ja kello herätti 5am parin tunnin yöunien jälkeen. Juoksimme rannalle katsomaan auringonnousua ryhmänvetäjämme Beccan innostamina, kunnes tajusimme että länsirannikolla sen näkeminen on hiukan vaikeaa. Näky oli kuitenkin kaunis eikä lyhyet yöunet jääneet vaivaamaan, kun herätyksenä oli kävely rannalla.

Pääsimme lähtemään kohti LA:ta ja Santa Monicaa sitten ajoissa ja puolenpäivän aikaan Becca jo tiputtikin meidät Rodeo Drivelle. Myös Hollywoodin Walk of Fame tuli katsastettua. Turisteilun jälkeen puolet porukasta suuntasi Universal Studioille huvittelemaan ja puolet, minut mukaan lukien, Venice Beachille fiilistelemään merta. Oli kyllä melkoisen täydellinen rantakeli! Virkistävä pulahdus suolaiseen veteen ja näimme me delfiinejäkin rannan tuntumassa.

Kahden tunnin ruuhkassa istumisen jälkeen saimme hetken elokuvista tutun Santa Monican boardwalkilla maailmanpyörän valaistuksessa ja pikaruokahuuruissa. Tunnelmallinen auringonlasku ja hyvä seura. Hyvä mieli.

Leirintään saavuimme taas kerran pimeällä, mutta tällä kertaa teltat oli jo pystytetty ja illallinenkin nautittu, joten lämmin suihku, randomia jutustelua ja yöpuulle. Teltassa nukkuu niin hyvin! Ja kun aamulla avasin teltan oven 6:45 niin ulkona oli lämmin! Ah, elämää. Nyt istumme LA:n ruuhkassa matkalla kohti San Diegoa. PS. Törmäsin belgialaiseen Jennyyni aamulla!

15/7 Tässä sitä makoillaan Pacific Beachilla San Diegossa. Aurinko lämmittää ja pieni tuulenvire viilentää. Merivesi on vain vähän liian kylmää, että voisi uida, mutta rohkea reilu kympin porukka vuokrasi surffilaudat ja yrittää kovasti opetella tuota lajoa urheilumuotoa juuri nyt. Meillä soi Jason Mraz.

Eilinen oli melkoisen rento päivä. Saavuimme San Diegoon ja suuntasimme suoraan rannalle. Uimista ja ruskistumista, minkä jälkeen ajoimme leirintään – se paikka rokkaa! Meillä on wi-fi, ilmaiset (siistit) suihkutilat valaistuksen kera, pistorasiat keskellä telttamerta, sekatavarakauppa, pyykkitupa, beach, kaikki! Luksustelttailua. Kokattiin ilalliseksi BBQ-riisia (krhm) ja “curry”kastiketta (ilman currya). Sen jälkeen nappasimme juomat ja s’mores-tarpeet mukaan ja menimme leirinnän beachille chillaamaan. Aurinko oli jo laskenut. Sytytimme nuotion, paahdoimme vaahtokarkkeja, sekoitimme mehuja (omenamehua, our dear Applejuice did the shopping), vodkaa ja malibua. Oli aivan sanoinkuvaamattoman uskomattoman upea ja rento ilta. Kahlasimme lämminvetisessä lahdessa ja yhtäkkiä taivaalle räjähtää ilotulitukset Sea Worldista. Istuimme nuotion ympärillä ja juttelimme ties mitä. Parhaiten tulin heti alusta alkaen toimeen Bastin kanssa, joten ilta meni rattoisasti iloisissa merkeissä ja aika lensi. Meillä on vain käsittämättömän hyvä ryhmä ja Becca on aivan loistava. Näin myös Jennya ja Evaa ja herätin hilpeyttä heidän ryhmänsä keskuudessa. Naurattaa. You were friendly last night. Maybe a tiny bit.

Toinen päivä San Diegossa meni siis surffaten ja kaupungilla pyörien. Käytiin tsekkaamassa gaslamp district kaikkine ravintoloineen ja yökerhoineen, sekä paikallinen baseball-kenttä ja päästiin sitä ilmaiselle limokyydillekin. Normipäivä siis.

Advertisement