PART 1: Be sure to wear some flowers in your hair

Okei. Nyt vedetään tämän blogin viimeisiä henkäyksiä. Loppu on lähellä, mutta ainakin matkakertomusta lännestä on luvassa. Kenties jonkinlaista yhteenvetoa ja tunnelmia au pair -vuodesta yleensäkin. Aloitetaan kuitenkin reissuilla. Pidin päiväkirjaa matkan aikana ja nyt saatte tekin lukea sen melkeinpä sanasta sanaan. Aloitetaan.

SAN FRANCISCO

6/7 Miun työni au pairina on tehty. Viimeinen työpäivä oli eilen ja jouduin sanomaan heipat Veralle. Nyt istun lentokoneessa matkalla San Franciscoon, jossa minulla on aikaa majailla lähes viisi päivää. Näiden seuraavien kolmen viikon aikana tehdään unelmista totta.

7/7 Nyt on kaksi päivää majailtu San Franciscossa ja alkushokin jälkeen olen aikamoisen ihastunut. Ensimmäiseksi täytyy sanoa, että en tiennyt täällä olevan niin paljon kodittomia. Hostellin ympäristössä (Civic Centerin kulmilla) ei tunnu kovinkaan turvallisesta ja johan sitä varastettiin iPodkin huoneemme irkkumieheltä. Mutta kunhan ennen pimeää palaan hostellilleni niin kaikki on hyvin.

Mutta SF siis. Jos Georgetownin (Washington, DC) talot ovat hurmaavia niin kyllä ovat tämänkin kaupungin. Lisäksi tein tänään 10 tunnin pohjetreenin kävellessäni mäkiä ylös ja alas ja ylös ja alas. Mäkinen city, silti ihmiset kulkevat paljon pyörillä sekä skeitti- ja potkulaudoilla. Hyvin erikoinen kaupunki kaikkeen aikasemmin kokemaani verrattuna. “Normaalin” näköiseen kansaan en ole oikein muualla kuin business districtillä törmännyt. Täällä erilainen on normaalia ja toisin päin. PMMP:n San Franciscon sanat nousivat heti mieleeni, kun tallasin ympäri kaupunkia “vaatteeni joille irvaillen ihmiset nauraa/ ja höyhenpuuhka jota nyt niin halveksitaan/ tarvitsee siellä vaan lisää kimaltavaa/ tai muuten hukun massaan monenkirjavaan”.

Tähän mennessä olen siis kolunnut Union Squaren, business districtin, Port Of San Franciscon, City Hallin, Full House -talot (Painted Ladies) Alamo Squarella, Haight Ashburyn hippialueen, Golden Gate Parkia sekä Golden Gate Heightsien aluetta Turtle Hill -kukkuloineen, josta oli aivan uskomat(t)o(ma)n (tuulinen) näky koko kaupungin ylle. Haight Streetilta löytyy aivan häikäisevä levykauppa Amoeba, jota musiikin ystävänä ei voinut jättää väliin. Kuusi levyä kolmellakympillä – eivätkä olleet edes clearance/used -pinoissa! Oli siellä monta metriä pitkä $1-hyllykin.

8/7 Mitäs sitä on tänään tehtykään. Aamulla ei enää uni tullut kuuden jälkeen, joten kahdeksalta istuin jo bussissa matkalla kohti Tyynimerta San Franciscon mäkisessä maisemassa. Päivä oli tuulinen, viileä ja erittäin sumuinen, mutta maisemat silti henkeäsalpaavan kauniit. Turisteilla ei paikkaa oltu todellakaan pilattu, mikä ilahdutti minua entisestään. Coastal Trailia voin suositella enemmän kuin lämpimästi eikä sadat ja tuhannet rappuset painaneet mitään sen rinnalla, kun sai ihailla kaupungin siluettia kukkulan laelta ja kuunnella meren jylinää yksinäisellä Mile Rock Beachilla. Täydellinen levollisuuden tunne. Näinä hetkinä nautin yksin matkustamisesta enemmän kuin mistään muusta. Upea maisema, joka oli kokonaan minun.

Golden Gate Bridgeakin tuli tänään monesta eri kulmasta ihailtua, lempparina kuitenkin Baker Beach, jonka aallokossa raikui lasten nauru ja rantaviivaa reunustivat kalastajat. Minä kiipeilin kallioilla ja hengitin keuhkoihini raikasta meri-ilmaa.

Kolmeksi palasin takaisin hostellille hellan ääreen ja vastaanottamaan Jennyn ja Evan DC:n helteistä. Massut täysinä pikavierailu Full House -talojen luo, kunnes vuorokauden valvoneiden tyttöjen oli aika saada unta palloon. Ehkä minunkin, kohta. Täytyy vain sanoa, että San Francisco on erilainen. Öitä.

9/7 Auts. Naamaan sattuu! Parin tunnin kävely biitsillä vastatuuleen piilottelevan auringon äärellä ei välttämättä ollut maailman fiksuin idea. Varsinkaan ilman aurinkorasvaa. Damn cold weather! Huijari!

Aamulla hyppäsimme Cable Carin kyytiin, joka vei meidät ensin Chinatowniin, sieltä kierolle kadulle Lombard Streetille ja lopulta totaaliseen turistirysään Fisherman’s Wharfiin ja Pier 39:lle. Merileijonat olivat suloisia, mutta eniten mieltä ja kehoa lämmitti paksu ja pehmeä parinkympin tuulta kestävä takki. Päivän pelastus!

Muiden turistien joukossa samoiltua (“Hei, tuolta sais kaljaa!” “Suomee?” “Joo” *thumbs up*) ja pastalounaan nautittuamme aloitimme matkamme kohti Golden Gate Bridgea. Yhteensä taidettiin rantaviivaa nelisen tuntia talsia erinäisiä taukoja pitäen ja maisemia ja arkkitehtuuria ihaillen. Siinä sitten uitettiin varpaita merivedessä, tallustettiin pehmellä hiekalla ja katseltiin samalla Alcatrazia ja sumun suojissa piilottelevaa Golden Gate -siltaa. Taustaa koristivat jylhät kukkulat, joilta sumu oli leikannut huiput pois.

Kun siltaa oli tarpeeksi kauan ja läheltä ihailtu, eksyimme ja kiersimme muutaman ylimääräisen kilometrin, minkä jälkeen oli mukava istahtaa bussiin numero 43. Puolentunnin matkanteon jälkeen olimme lähellä “minun” huippuani, Turtle Hillia, jossa olimme tälläkin kertaa ainoat vierailijat. Matkaseurani oli vain sen verran nuukahtanutta, että taisin olla ainoa maisemia sisälleen hengittävä. Tosin kymmenen minuuttia myöhemmin koko maisema oli täysin usvan peitossa ja näkyvyys lähenteli nollaa. Alas laskeutuessamme löysimme kauniit portaat, joiden jokaisen askelman takaseinä oli koristeltu mosaiikilla ja naapuruston perheiden nimillä. For the spirit of Golden Gate Heights neighborhood.

Bussissa matkalla hostellille oli taas oho-fiilis, kun matkalla näkyi melkoisen mielenkiintoista sakkia taas kerran. I heart SF (and Haight St!). Huomenna on Suntrek tourin virallinen ensimmäinen päivä. Tämä tyttö on yhtä hymyä! When you wish upon a star/ your dreams come true..

11/7 Ei sitä aina muista kirjoittaa. Eilen suuren suuri sänky houkutteli enemmän kuin päiväkirjan kirjoittaminen. Mutta siis, eilen vein Jennyn ja Evan Coastal Trailille Tyynimeren rannalle. Mile Rock Beach pitää yhä ykköspaikkaa Friscon nähtävyyksien top-listalla.

Iltapäivästä matkasimme Suntrek-tourin aloituspaikalle lentokentän liepeille ja mikäs siellä odottikaan – suuren suuri huone jättisängyllä ja -vessalla varustettuna! Kokonaan minun! Öitä vaan ja aamulla tapaamaan reissutoverit. Vaikuttaa hyvältä.

Advertisement