PART 5: I could really use a wish right now

HIKING AND HANGING OUT

23/7 Ookei. Moabissa vietimme sitten kaksi päivää. Voi ihanuus sitä tunnetta, kun tietää ettei aamulla herätessä tarvitse repiä telttoja alas tai pakata kamoja, koska edessä on vielä toinen yö samalla leirintäalueella! Se tuntuu jo kodilta.

Ensimmäisenä päivänä saavuimme Moabiin myöhään iltapäivällä, joten kävimme ruokaostoksilla, pystytimme teltat, nappasimme ruokatarvikkeet mukaamme ja hurautimme Canyonlands-puistoon. Siinä vaiheessa olin ensimmäistä kertaa niin kurkkuani myöten täynnä kaikkia muita, että tarvitsin hetken itselleni. Istuskelin täydessä hiljaisuudessa suuren kiven päällä tuijotellen alla avautuvaa loputonta kanjonimaisemaa. Mieli ja ruumis lepäsi ja puolen tunnin päästä olin valmis palaamaan muiden seuraan hyvin mielin. Grillailtiin kanaa, kasvisvartaita ja jälkkäriksi ananasta. Voi että jääkylmä olut maistui hyvältä sellaisen päivän päätteeksi. Kun saavuimme leirintään, siemailimme vielä vähän kylmiä juomia kunnes oli aika painua pehkuihin.

Seuraava aamu oli aikainen. Puoli kahdeksalta oltiin jo Arches-kansallispuiston visitor centerissa. Tehtiin pieni vaellus maailman pisimmälle luonnonmuodostamalle sillalle Landscape Archille sekä Double O Archseille. Vaelluksen toinen osuus oli mukavan haastava ja saimme kiipeillä hurjissa paikoissa. Hollantilaispoika Rico ja saksalaistyttö Ellie jopa kiipesivät Double O:n puoliväliin, mutta minun Paylessista hankittujen $10 kenkien pito ei riittänyt jyrkän kallionseinämän kipuamiseen. Ajoituskin oli melkoisen osuva, sillä kun vähän ennen puoltapäivää poistuimme puistosta, kuumuus kävi sietämättömäksi. Pulahdimme leirintäalueen uima-altaaseen, mutta valehtelematta kuivuimme alle 10 minuutissa koskemattakaan pyyhkeisiimme. Tämän paikan kuumuus on käsittämättömän kuivaa.

Illalla oli tarkoitus käydä samaisessa puistossa vielä uudemman kerran, mutta reissun kiihkeän tahdin väsyttäminä päädyimme matoilemaan leirinnässä. Teimme sitten illallista, pienen kävelykierroksen kyläkeskuksessa ja kävimme me pesemässä pakummekin. Seuraavasta päivästi oli tulossa pitkä, joten rento ilta oli paikallaan.

Ja niinhän siitä pitkä tulikin. Reilun viiden tunnin yöunien jälkeen kello soi 6am. Teltat kasaan ja laukut konttiin. Muutamat tunnit ajeltiin, kunnes saavutimme Capitol Reef -puiston. Tarkoituksena oli tehdä päivän ensimmäinen vaellus, mutta koska samaa hommaa olisi luvassa iltapäivällä, vaihdoimme sen aprikoosien poimintaan. Se olikin paras päätös pitkiin aikoihin, sillä siitä tuli varmasti yksi reissun kohokohdista. Kiipeilimme puissa, istuimme oksilla ja söimme tuoreita hedelmiä suoraan puista. Hedelmäoperaation jälkeen katoimme piknikin, lounastimme ja nyt istumme vielä pari tuntia autossa kunnes saavutamme Bryce Canyonin kansallispuiston. Juuri äsken pysähdyimme Kiva Koffeehousessa, joka sijaitsi aivan kanjonin reunamalla kaukana minkäänlaisesta asutuksesta ja näkymä sieltä oli aivan uskomaton. Kirjoittelemisiin!

Advertisement