Lets go Redskins!

Saman Pennsylvanian reissun viikonlopun aurinkoiselle sunnuntaille meillä oli sitten liput Washington Redskinsien peliin. Ostettiin neljän lipun paketti, $40 per lippu. Paikat olivat kyllä sen mukaiset, istuttiin nimittäin hyvin viimeisellä ylimmän katsomon penkkirivillä. Heikompaa hirvitti ja meni sellainen puolituntinen ennen kuin sain kerättyä tarpeeksi rohkeutta liikkuakseni penkiltäni.

Jenkit taitavat julkiset liikennevälineet - tai sitten eivät. Stadionia kehysti loputon määrä autoja.

Julia, Vera, and the team spirit!

Ennen peliä fanit kokoontuivat parkkipaikoilla, pystyttivät telttoja ja piknikpöytiä, grillasivat ja joivat olutta. Olisi ollut mielenkiintoista kokea tuokin, sillä meno vaikutti iloiselta, mutta olimme liikkeellä vähän liian myöhään ja omat tarvikkeet uupuivat. Kun oltiin kavuttu paikoillemme, tunnelman nostatus alkoi. Pelin alkuun nähtiin (harvinaisen mitäänsanomattomia) cheerleadereita sekä marching band. Sitten oli vuorossa pelaajien esittelyt ja verryttelyjen jälkeen päästiin asiaan. Onneksi oli Vera mukana, sillä ilman häntä en olisi tajunnut pelistä yhtään mitään. Tosin nytkin teki hiukan tiukkaa ja luovutin suht aikaisessa vaiheessa. Pitkäveteinen peli, mutta isolla stadionilla todella hieno kokemus. Redskinsit eivät ole tällä kaudella loistaneet, joten voitto tässä pelissä sai ihmiset onnellisiksi. Halauksia ja hurrauksia, mutta myös pieniä sanaharkkoja joukkueiden fanien välillä.

Let the game begin!

Kiiruhdin kisapaikalta pois, sillä olin sopinut tapaavani yhden suomalaisaupparin vielä ennen uuden viikon alkua. Stadion kun kuitenkin on melkoisen suuri eikä pitkän päivän jälkeen suuntavaisto enää pelannut, lähdin seuraamaan väkijoukkoa täysin vastakkaiseen suuntaan. Minun olisi pitänyt kiertää stadionin toiselle puolelle päästäkseni lähimmälle metropysäkille, mutta päädyinkin sitten hölkkäämään noin kolmen mailin lenkin, kun tajusin kulkevani väärään suuntaan. Onneksi ihmiset opastivat minut perille.

Hikisenä saavuin downtowniin, jossa Annika jo minua odotteli. Käytiin katsastamassa Madame Tussauds, joka on minun mielestäni aivan ylihinnoiteltu sen suhteen, mitä siitä lopulta irti saa. Kierros oli tehty nopeasti ja suuntasimme illalliselle California Tortillaan. Ei senkään jälkeen maltettu vielä lähteä, vaan pysähdyttiin jäädytetylle jogurtille, kunnes oli sitten viimein aika sanoa heipat. Minun ensimmäiset auppari-hyvästit. Tuntui oudolta. Mutta saatanpa nähdä tyttöä taas tammikuussa, tai viimeistään sitten kun asetun takaisin Suomeen. Katsellaan :)