Mut sun maailma oli vaaleenpunaista

Aurinko kun paistaa niin päivitysinto näköjään pienenee. Konella ei tule ihan niin paljoa oltua kuin talven pimeinä ja kylminä iltoina.

Kaikenlaista on tainnut tapahtua. Cherry Blossom -festivaalit vetelevät viimeistään, sillä vaaleanpunaiset kukat ovat lähes kaikki pudonneet maahan päästäen vihreän värin valloilleen. Spring Breakia hostperheeni pakeni viettämään Floridaan isovanhempien luo, joten minä jäin talon vartijaksi lähes kuudeksi kokonaiseksi päiväksi. Siinä ehti DC:ssa käydä useampaankin kertaan, ja Veran kanssa edistyimme jopa kauniiseen Annapolikseen asti katselemaan navy-poikia ja kuuntelemaan historian kuiskintaa. Kuvia laittanen, kunhan saan katsottua ne ensin läpi. Muutenkin hellesäät ovat hellineet meitä ja ensimmäiset rusketusrajat ovat löytäneet paikkansa ihollani. Pari tuntia sitten alkoi sataa vettä kuin saavista kaatamalla ja viikonloppuna ilmat taas viilenevät. Sääpäivitysten ympärillä pyöritään, mutta mielenkiintoisiahan ne vain ovat.

Pakenin kuitenkin ukkosta läheiseen Starbucksiin, jossa odotti uusin addiktioni, Zen Green Tea, hintaan nolla dollaria sekä piristävä seura. Voisin kehitellä tästä itselleni torstai-iltojen tradition. Lisäksi 1,000 Places To See Before You Die löysi tiensä mukaani, tällä kertaa selasin opusta Uusi-Seelantiin tutustuen. Melkein maltan käydä nukkumaan. Mmm.

Huomenna on perjantai, lauantaina saan kunnian herätä aikaisin kuskaamaan toveria Baltimoreen, muuten minut on bookattu Georgetowniin turistioppaaksi saksalaiskaksikolle, ja sunnuntai-iltana käy tieni taas kohti pohjoista noutamaan viimeisten krediittiensä suorittajaa.

Life is sweet, isn’t it?

Just get that air inside and breathe again

Tältä näytti Washington DC:n Cherry Blossom Festival -juhlan ensimmäinen päivä. Ihmisiä oli liikkeellä taas kerran aivan järjetön määrä.