Helppoo olla nuori

Ohhoh. Oli sellanen ihan jees viikonloppu. Lämpöä plus 25 celsiusta, auringossa ties kuinka paljon enemmän. Piknikkiä National Mallilla tuhansien ja tuhansien mielenosoittajien sekä myös muiden auringosta nauttivien ihmisten kanssa. Freedom Plazalla hengaamista. Aurinkoisia naamoja. Hyvännäköisiä skeittaripoikia. Mitä vielä.

Kattoo mitä ensi viikko tuo tullessaan. Lämpötilat ainakin putoaa sinne kympin paikkeille.

Pretty things

Skater boys

So easy

Gaaang

Maija likes skater boys!

Oh yeah

Picnic strawberries

I’d like to say how truly bright you are

Niin se kirjoittaminen käy aina vain vaikeammaksi, kun sitä pitkittää. Samojen pohdintojen ääressä kuitenkin yhä ollaan. Jäädäkö vai eikö jäädä. Kattellaan, mutta kirjoitellaan ensin muita juttuja.

Pari viimeistä viikkoa ovat olleet sellaista pientä alamäkeä, mutta ei kai sitä aina hauskaa voi olla. Viime viikonloppu oli kuitenkin suorastaan mahtava! Komeasti aloitettiin lauantai vierailemalla Valkoisessa talossa! Kuudelta herätys ja kahdeksalta oli lapset vanhempineen pakattu aupparin kanssa autoon. Kyseessä oli tammikuun au pair -tapaaminen, jonka ylijäämäpaikoille hostmomini oli lapset saanut. Yhdeksän jälkeen päästiin porttien sisäpuolelle ja oli kuulkaatte aika kumma tunne seisoskella sen todella valkoisen talon pihalla, kun aidan toisella puolella muut turistit ottivat kuvia. Sisäpuolelta saimme ihailla ensimmäistä kerrosta, jossa ovat mm. State Dining Room (jonne mahtuu jopa uskomattomat 130 ihmistä illallistamaan), Green Room (jonka seinät ovat vihreällä silkillä päällystetty), Red Room (joka on perinteisesti ollut presidenttien vaimojen suosiossa), Blue Room (jossa vieraat otetaan vastaan), East Room (jossa järjästetään tapahtumia lehdistötilaisuuksista häihin) sekä tietenkin eteishalli punaisine mattoineen (jota pitkin ties kuinka moni historiallisesti merkittävä henkilö on kävellyt). Puolentunnin katselun jälkeen astuimme ulos vastakkaiselta puolelta, jossa sai ottaa kuvia, jos sattui kännykässä kamera olemaan. Varsinaiset kamerat olivat kiellettyjä, kuten oikeastaan kaikki muukin (sallitut esineet talossa olivat kännykkä, avaimet ja lompakko). Kuvilla voin sitten lesoilla, kunhan hostdad tyhjentää iPhonensa koneelle. Vähänkö oli siistiä!

Lauantaita jatkoin Café Du Parcin kautta metrolle Annikaa ja Hennaa vastaan. Oli ihana nähdä tyttöjä ja puhua suomea! Kahvia, kortteja, vähän kaupoissa kiertelyä ja muuta mukavaa, kunnes olikin jo aika lähteä takaisin kotia. Oikein vaikeaksi saatiin ilta suunniteltua. Lähdin Hennan mukaan Virginian puolelle ja pääsin ihailemaan hänen hostperheensä linnaa (ja liskoja, hyi!), josta siirryimme aupparitapaamiseen cowboy-tanssin merkeissä. Illan päätteeksi suunnattiin sitten takaisin Marylandin puolelle ja nukkumaan käytiin pienempien tuntien puolella. Miten voikin tuntua niin kotoisalta jonkun seurassa, jonka on tuntenut vasta muutaman päivän ajan! Suomessa tällainen tutustumisvauhti ei tulisi kuuloonkaan ainakaan minun kohdallani.

Aamulla nukuttiin kymppiin asti ja reilun kolmen tunnin taukoamattoman pälätyksen ja matoilun jälkeen raahasimme itsemme taas Virginian puolelle. Nappasimme Annikan mukaan metrolta ja suuntasimme tämän maan 11. suurimmalle ostoskeskukselle Tyson’s Cornerille. Kummasti sitä nautti vaatteiden katselusta, vaikka ei ollutkaan rahaa ostaa mitää. Täällä kun valikoimat on vähän suuremmat kuin Imatran hooämmä. Sovittiin uusi reissu Tysonille kuukauden päähän.

Siitä sitten Best Buyn ja kameraostosten kautta takaisin minun kotia ja Henna jäi vielä maanantaiaamuun asti, ettei väsyneenä tarvinnut lähteä ajelemaan. Kateltiin Pakoa ja kuolattiin Scofieldia, kunnes oli aika painua pehkuihin. Herätys juhlistamaan Martin Luther King, Jr.a oli seitsemältä. Minulle oli luvassa playdate-täyteinen päivä koulujen ollessa kiinni, kun taas toinen tyttö lähti omaan kotiin viettämään laiskaa vapaapäivää.

Nyt sitä sitten on aikaa miettiä jäädäkö vai eikö jäädä. Yhdeksän kuukautta kuulostaa tällä hetkellä aika hyvältä, puoli vuotta kuulostaisi vielä paremmalta, jos ei tarvitsisi sitten länsirannikko-touria tehdä keskellä talvea. Kaipaan aurinkoa. Onneksi täällä on kuitenkin viimeinen viikko vietetty reilun kymmenen asteen lämmössä auringon syleilyssä. Kyllä kelpaa lähteä lenkille pelkissä kollareissa ja hupparissa! Hemmetti mitä minä kotonakaan tekisin!

Sitten voisi sellasta pientä elämysmatkailukoulua alkaa etsiä ja lähteä ainakin harjoittelemaan työelämää Britteihin.