Fireflies

Pieniä väsyneitä hetkiä. Scrapbookausta, suunnitelmia, haikeutta, valokuvia, lasipurkkien pesemistä, imurointia, lamppujen vaihtamista, mäkäräisten hätistelyä ja pikkupyöräilijälle hurraamista.

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

But I’ll know where several are

if my dreams get real bizarre

‘Cause I saved a few and I keep them in a jar

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Jätskiä lounaaksi, youtubetusta, saksaa, uusien teekuppien ihailua, wordpress-surffailua, Kings of Convenience -fiilistelyä, tsemppaamista ja lämpimän huomisen odottelua.

Another turning point

Aamuinen teehetki, YleX ja bloggaus.

Oli tarkoitus lähteä auttelemaan LCC:ta Mommy & Me -tapahtumaan Rockvillen keskustaan kasvomaalauksen merkeissä, mutta sade perui tapahtuman. En kyllä valita, sillä viime yönä ei montaa tuntia tullut nukuttua.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että pyrin nauttimaan jokaisesta hetkestä niin paljon kuin vain pystyn. Tämä voi kuulostaa tyhmältä, mutta yritän vilpittömästi välittää rakkauteni työskentelyyni. Toivon, että se näkyy myös ulospäin. Minun on erittäin vaikea käsittää, että tämä loppuu aivan kohta, ja yritän vain muistaa jokaisen hetken ja tunteen.

Eilen kävin lounasjätskeillä Evan ja Jennyn kanssa ja olisin voinut halata heistä ilmat pihalle, sillä minun tulee ikävä! Kyyneleet taas on silmissä joka kerta, kun mutisen Veralle hei hei, sillä kohta sanotaan heipat eikä tiedetä milloin seuraavan kerran nähdään. Onneksi Henna asuu melkein naapurissa niin ei pääse vuosi karkaamaan käsistä liian nopeasti. Miten tulen toimeen ilman kaikkia näitä ihmisiä, joiden kanssa olen tekemisissä päivittäin? Ei minulla kotona ollut tapana hengata kavereiden kanssa päivittäin, mutta täällä minulla on siihen lähes pakonomainen tarve. Mitä sitten, kun menen kotiin ja siellä ei ole mitään? Eikä DC:kään ole enää muutaman metropysäkin päässä.

Miten voin lähteä täältä ja sanoa vain onnea matkaan seuraavalle aupparille. En osaa kertoa tarpeeksi vakuuttavasti sitä, että tästä vuodesta täytyy ottaa kaikki mahdollinen irti. Aupparin elämä on vuoristorataa, mutta alamäet eivät ole mitään verrattuna niihin lukuisiin kohokohtiin, joita hyppii joka nurkan takaa. Johan tässä itse herkistyy.

Sweet on kyllä suloinen sana. Life is sweet, my dear Jenny, isn’t it? Pian on aika triollemme valloittaa uusi kaupunki. Toronto ja Niagara Falls, here we come!

Come rain or come shine

Äitini kysyi kyläillessään “etkö sie Maija vieläkään juo kahvia?“. Enhän minä ja mielelläni tyydyn teehen. Aamuiset teehetket ovat suloisia. YleX, 107.3 tai mp3-soittimen sekalaiset-kansio shufflella.

Starbucksin Tazo-teet ovat parhautta. Tuoreutta säteilevät ja tuoksuvat Zen, Vanilla Rooibos, Orange Blossoms ja Refresh full leaf -teet ovat suosikkejani. Cabin Johnin Starbucksia tulee suuren suuri ikävä. Kotoa ei taida löytyä viihtyisää kahvilaa varustettuna miellyttävällä musiikilla, mukavilla työntekijöillä ja valloittavalla tuoksulla, johon arjen stressiä voi paeta kirjan tai ystävien ja sanapelien kanssa. Mmmm.

Aupaireilun viimeisinä kuukausina käy läpi erittäin ristiriitaisia tunteita.

Anna tuulen puhdistaa
nostaa helmoja
heittää hiukset sekaisin
kevätmyrskyn kastella
mekkoo liimata kiinni vartaloos
niin olet kaunis
kaunis
ja maailma on sun

Yksi niistä, johon ei voi kyllästyä. How beautiful can life be.