Happy Birthday and Delicious Thanksgiving!

Jatketaanpa sitten sitä viikonloppupäivittelyä.

Lancaster/Redskins -viikonlopun jälkeen oli vuorossa Veran synttärit. Synttäri-/joulufanaatikon kanssa juhlittiinkin sitten koko viikonloppu. Aamupalastettiin pannukakkujen, pekonin ja munakkaiden parissa, illallistettiin Veran hostperheen kanssa, juoruttiin yömyöhään, suunniteltiin tulevaa.. Oli hyvä ja rentouttava viikonloppu ennen kiitospäivää.

Thanksgiving saapui luoksemme seuraavana torstaina. Kuvittelin saavani vapaapäivän, koska kaikki olivat kotona, mutta heräsinkin “we are making pie today!” -huutoihin. Eli minut nakitettiin leipomishommiin lasten kanssa. Minun ensimmäiset jenkkipiirakat! Kolmen piirakan tekoon olisi muuten mennyt pari tuntia, mutta kun lapsoset olivat mukana, saatiin kulutettua hommaan koko päivä. Kun kello tuli puoli neljä, leipomukset olivat valmiina, lapset puettu ja hoidettu, ja minulle annettiin 20 minuuttia aikaa laittautua valmiiksi. Ei siinä mitään mutta suihkussa oli käyty viimeksi edellisenä aamuna ja hyppelin vielä yöpaita päällä. Kymmenen minuuttia aikataulua jäljessä istuttiin kuitenkin kaikki autossa matkalla kohti suurta illallista.

Leuka loksahti tällä tytöllä lattiaan, kun ajettiin hostdadin siskon perheen talon pihaan. Talo oli valtava ja sisältä vielä uskomattomampi. En ymmärrä, kuinka jotkut oikeasti elävät noin. Ilta avattiin kellarikerroksen baaritiskin herkuilla, joita tarjoilija/kokki kantoi jatkuvasti pöytään. Pientä naposteltavaa ja viiniä. Olo oli vähän orpo, sillä paikalla oli noin 20 henkeä, jotka kaikki tunsivat toisensa – paitsi minä. Leikin sitten lasten kanssa ja juttelin mukavan kuusikymppisen herran kanssa, joka yritti opettaa minulle amerikkalaisen jalkapallon sääntöjä. Pääsinpähän sentään kehumaan, että olin vasta edellisenä viikonloppuna päässyt todistamaan Redskinsien juhlaa.

Illalliselle siirryttiin sitten ylempään kerrokseen ja pöydät olivat koreana. Kalkkunaa, papulaatikkoa, perunamuussia, bataattia, ‘täytettä’.. Jälkiruoaksi kalkkunan muodot saanut jäätelökakku, hedelmäsalaattia, cupcakeseja ja tietysti kurpitsa- ja omenapiirakkaa. Mahat saatiin täyteen ja illallisen jälkeen juttelin sukulaisten kanssa. Oli mukavaa ja ihmiset tuntuivat olevan kiinnostuneita Suomesta.

Melkoisen rento suku kyseessä, joten ensimmäinen kiitospäiväni oli erittäin onnistunut. Sain jopa kutsun Floridaan, jos saataisiin perhereissu aikaiseksi. Todennäköisesti ei, mutta erittäin suloinen ele isovanhemmilta. Isovanhemmat ovat muutenkin minun lemppareitani suvusta. Isoisä jaksaa vitsailla (ja minä hölmö menin lankaan joka kerta) ja -äiti on vain niin suloinen ja ystävällinen.

Happy Thanksgiving!

Ilta alkoi kuitenkin painaa, sillä seuraavana aamuna oli aikainen herätys – Boston kutsui!