dot

Väsyttää, mutta kai se jonkinlaista päivitystä tännekin pitäisi laittaa.

Olen iloinen, että koulutusviikko on ohi. Torstai oli viimeinen kokonainen päivä New Yorkissa. Saimme opastetun turistikierroksen, jolla näytettiin kaikki New York Cityn tärkeimmät nähtävyydet. Vapaa aikaa kierroksen loputtua meillä oli kaksi tuntia, mutta siinä ajassa ehdimme ainoastaan kävellä Rockefeller Centerilta Empire State Buildingille napaten matkalta leipää massun täytteeksi. Muuten kierros oli oikein mukava ja antoi hyvän kuvan kaupungista. Odotan innolla seuraavaa kertaa, kun pääsen kaupunkiin!

Perjantaina bussi kohti Marylandia lähti 9:45am. Koska NYC:ssa oli tapahtunut jonkinasteinen tulipalo-onnettomuus jollakin sillalla, kesti ikuisuuden päästä yhtään mihinkään. Asiaa ei parantanut myöskään perjantai-iltapäivän ruuhka. Yhdellä pysähdyksellä selvisimme yhdeksän tunnin bussimatkan North Bethesdaan. Vastassa ei ollut ainoatakaan hostperhettä, koska olimme kaksi tuntia myöhässä. Hetken odottelun jälkeen näin kuitenkin tuttuja naamoja kurkistavan nurkan takaa. Hostäiti ja tytöt olivat vastassa ilmapallojen ja auringonkukkien kanssa! Hymy oli korvissa ja oli ihana vihdoinkin tavata perhe livenä. Myös hostisä saapui paikalle ja matkalaukkuni raahattuamme suuntasimme kiinalaiseen ravintolaan illalliselle. Ruoka oli hyvää, tytöt olivat suloisia ja vanhemmat antoivat erittäin mukavan kuvan itsestään. Kotiin saavuttuamme pyydystelimme tulikärpäsiä pihassa, minä hukkasin ilmapalloni ja lopulta sain esittelykierroksen talossa. Oma huoneeni kellarikerroksessa on oikein viihtyisä.

Viikonloppu meni rennosti. Sain rauhassa tutustua lapsiin ja taloon sillä välin kun lauantaina talo täyttyi playdateseista. Illalla vietin rauhallisen illan lasten kanssa elokuvaa katsoen ja pitsaa syöden, kun vanhemmat olivat illallisella ystäviensä kanssa. Sunnuntaina minä pääsin ostamaan kaiken tarpeellisimman läheisestä ostoskeskuksesta sillä välin, kun muu perhe oli babyshower-yllätyskutsuilla ja kalastamassa. Illalla minua varten tehtiin erittäin amerikkalainen illallinen, jonka voimin jaksoin hyvin seuraavaan aamuun saakka.

Tänään asetuin sitten auton rattiin. Ensimmäinen ajo meni mielestäni hyvin, mutta toisella kerralla kun hostisä istui hostäidin sijaan pelkääjän paikalla, aiheutin liikaa läheltä piti -tilanteita (vain yksi serious one). Nyt sitten kammoan jo valmiiksi yksin ajamista – se pitäisi aloittaa ylihuomenna. Tosin tänään heitin jo hostäidin metrolle ja ajoin ihan itse ilman opastusta aina kotipihaan saakka. Kuitenkin, tiet ovat monimutkaisia (vanhempien mielestä erittäin helppoja) ja kaistoja on tässä pienehkössä kaupungissa aivan liikaa minulle. Kaistanvaihto ei ole mitään herkkua ruuhka-aikaan, varsinkaan kun en omassa pienessä kylässä kotimaassani ole siihen tottunut. We’ll see, huomenna jatkuu.

Päänvaivaa aiheuttavat myös kaikki pienet yksinkertaiset käytännönasiat, kuten tiskikoneen täyttäminen ja pyykin peseminen. Haluaisin auttaa ja osata tehdä, mutta en tiedä miten nämä asiat kuuluu tehdä. Totta kai minua ohjastetaan, mutta ei kaikkea voi muistaa kerralla sanoa. Tässä talossa ei myöskään mikään tunnu menevän suunnitelmien mukaan. Eilen meidän piti suunnata altaalle nauttimaan kesäpäivästä ja tänään oli tarkoitus käydä ostamassa minulle puhelin sekä avaamassa oma pankkitili. Tänä iltana meidän piti käydä läpi myös aikatauluni, mutta ilmeisesti hiukan hajamielinen hostäitini unohti asian. Ehkä huomenna saadaan osa näistä asioista hoidettua. Tämä ei kuitenkaan minua haittaa, ‘be flexible’ oli yksi asia mitä training schoolissa tankattiin jatkuvasti. Sopii minulle.

Ah, koko ajan pitää muuten olla vakuuttelemassa ‘kyllä, kyllä, pidän tästä ruuasta, kyllä, kyllä, huone on oikein ihana, kyllä, kyllä, minulla on tarpeeksi vilttejä, kyllä, kyllä, kiitos, kiitos‘. Junttina suomalaisena en vain osaa ylistää yhtä illallista maasta taivaisiin tai olla kehumassa huonettani jatkuvasti. Olen oikein tyytyväinen, en vain tiedä kuinka saisin ilmaistua sen siten, että myös hostäiti sen ymmärtäisi. Tosin minun todellakin pitäisi alkaa puhua enemmän. Englantini on vain niiin käsittämättömän huonoa. Sen olen oppinut tässä muutaman päivän aikana, kun olen perheessä ollut. Huh.

Nyt pitäisi alkaa pitää yhteyttä alueen muihin au paireihin ja etsiä kavereita. Suomalaisia ei ole lähettyvillä tietääkseni, mutta elokuussa pitäisi yhden tytön tulla. Yhteen saksalaiseen ja tanskalaiseen olen tähän mennessä ollut yhteydessä, joten pitänee sopia tapaamisista heidän kanssaan as soon as saan oman puhelimen ja aikataulun selvitettyä!

So far so good! I really do like the kids!

Liian väsynyt jaksaakseni tarkistaa kirjoitusvirheet ja muut.

Pää olkapää peppu polvet varpaat, running out of battery!

Toinen päivä New Yorkissa takana. Eilen laskeuduttiin JFK:n kentälle puolenpäivän jälkeen, mutta uuvuttavan laukkuepisodin vuoksi saavuimme koululle Long Islandille vasta kuuden jälkeen iltapäivällä. Suurelta osalta lentomme au paireista oli hukkunut laukkuja Frankfurtin ja New Yorkin välillä ja niiden sijainnin selvittämiseen upposi sitten useammat tunnit. Tänä aamuna laukut kuitenkin saapuivat turvallisesti perille. Minä onnekas sain toisen (kaikki training school -viikolle tarvitsemat vaatteet ja muut tavarat) matkalaukkuni perille asti jo ensimmäisenä päivänä (tosin pahoinpideltynä), mutta tänään tuli toinen ehjänä takaisin.

Ensimmäisenä iltana ohjelmassa oli pieni tervetuliaisillallinen (jolla kerrottiin olevamme historian suurin au pair -koulun ryhmä, 292 tulevaa au pairia!) ja siellä meille tarjottiin amerikkalaiseen tyyliin pitsaa. Siinä alkoi jo vähän pelottaa, että tällaista paskaako meille täällä päivittäin aiotaan syöttää. Vuorokauden valvomisen, jäätävän (!!!) suihkun ja kahdeksan tunnin yöunien jälkeen aamupala oli kuitenkin astetta parempi: kokojyväleipää, bageleita, hedelmiä, jogurttia, muroja ja tuoremehua. Lounaassa ja päivällisessä sen sijaan ei ole ollut kehuttavaa. Hot dogeja, paahdettua leipää viidellä juustoviipaleella, makaronia juuston kera, pakastekanaa ja vielä vähän lisää pastaa. Onneksi salaattipöytä on kunnollinen.

Aamupalan jälkeen koitti ensimmäiset oppitunnit, joille meidät on jaettu isäntäperheiden sijainnin mukaan. Minun ryhmässäni on ainoastaan Marylandiin suuntaavia, joten pientä esimakua naamoista, joihin luultavasti törmään vielä myöhemminkin. Positiivisesti yllättäneet oppitunnit ovat käsitelleet luonnollisesti lastenhoitoa, ja huomenna jatketaan siitä mihin tänään jäätiin. Tänään ohjelmassa oli myös pitkäksi venynyt International Sing Along, jossa jokainen maa esitti lastenlaulun omalla kielellään. Kahden tytön kanssa luulimme olevamme ainoat suomalaiset koulussa, joten suomalaiset edustivat lavalla kahdesti. Ensin kahden hengen ja sitten kolmen hengen ryhmässä. Saksalaisia sen sijaan oli viisi ryhmää, mutta jokaisessa oli vähintään 20 osallistujaa. Suositeltavaa on kuitenkin siis ajoissa selvittää, kuinka monta oman maan kansalaista koulussa samaan aikaan on.

Sain kuin sainkin tänä iltana lämpimän suihkun, enkä tiedä tällä hetkellä mitään, mikä voisi tuntua sitä paremmalta. Nyt istun huoneen sängyllä mutustamassa M&M-karkkeja (jotka löytyivät isäntäperheen minulle lähettämästä lahjapaketista, how sweet is that!) ja latailemassa konetta, jotta pääsen käytävään käyttämään langatonta nettiä pariksi minuutiksi ennen kuin akku taas simahtaa. Huomenna on siis ohjelmassa lisää oppitunteja ja workshoppeja, ja torstaina suuntaamme nokkamme kohti New York Citya! Osana lahjapakettia saan New York Tourin ilmaiseksi päivällistä myöten. Kyllä kelpaa!

Tällä hetkellä haluaisin vain jo perheen luo. Training school ei todellakaan ole mikään viihtyisin paikka. Nukkumatti kutsuu. Suomessa kello on 4:41.

Hemmetin akku kun ei se kestä!